Skip to content →

Tutustu koiriini!

Enpä malttanut olla kertomatta koiristani jo ensimmäisessä postauksessani, vaikka suunnitelmiini kuului marssittaa koko ihana katras lukijan silmien eteen vasta tässä toisessa kirjoituksessani.

Saatat ihmetellä, miksi minulla on viisi koiraa ja pitää sitä suorastaan hulluutena. Niin pidän itsekin hetkittäin, usko pois! Molemmat tyttökoirat otin aivan suunnitellusti ja tarkan harkinnan jälkeen, mutta poikien kanssa kävi hullusti – jouduin hellämielisyyteni uhriksi. En tiedä, olenko koskaan oikeasti katunut sitä, että otin itselleni nuo mainiot veijarit. Välillä kyllä ajattelen, että elämä voisi ehkä olla hiukan helpompaakin – ainakin silloin, kun etsin koirille sopivia ruokia. Lemmikinomistajia on pääkaupunkiseudulla niin paljon, että haluamani tuote on usein loppu.

Äiti ja tytär

Ensimmäiset koirani ovat siis kohta 5 vuotta vanha Selma ja sen tytär, kohta 3 täyttävä Selina. Nämä hienot tytöt ovat aprikoosin värisiä ja menestyneet loistavasti näyttelyissä – Selma kyllä hiukan tytärtään Selinaa paremmin. Molemmat tytöt ovat tulleet minulle sijoituskoirina, mikä on hyvä, sillä en opiskeluaikanani olisi pystynyt ostamaan kalliita lemmikeitä.Selmalla on myös näyttelyihin paremmin sopiva luonne, sillä se osaa tarpeen vaatiessa rauhoittua ja tyytyä makaamaan kerällä kuljetuslaatikossaan. Selina taas ei millään malttaisi asettua, vaan se haluaisi tehdä tuttavuutta kaikkien ja kaiken kanssa. Se onkin näyttelyiden jälkeen aivan poikki, kuten emäntänsäkin.

Pojat

Pojat, joilla kyllä on omat nimensä, mutta joista etupäässä puhun kollektiivisesti elämän helpottamiseksi, ovat kohta 2-vuotiaita. Ne ovat mustan ja harmaan kirjavia toyvillakoiria niin ikään. Niitä ei ole koskaan trimmattu perinteisen villakoiran näköisiksi ja ulkonäöltään ne muistuttavatkin melko paljon vesikoiria, vaikka ovatkin kooltaan pienempiä ja rakenteeltaan jonkin verran sirompia.

Pojat ovat oikeastaan vielä ihan lapsia. Ne riehuvat, elleivät ne nuku tai syö ja niillä pitää olla koko ajan jotakin tekemistä. Onneksi kolmikko viihtyy hyvin yhdessä ja saa seuraa toisistaan.

Valitettavasti minun pitää sulkea tytöt ja pojat eri huoneisiin, kun en itse ole kotona. Urokset eivät osaa antaa jo hiukan rauhoittuneelle, aikuiselle Selmalle sen kaipaamaa rauhaa, vaan haastavat sitäkin leikkiin niin pontevasti, että se hermostuu. Koska en halua sulkea konkaria yksinäisyyteen, on Selina, joka kyllä viihtyisi hyvin poikien seurassa, pitämässä sen sijaan seuraa äidilleen. Mutta näin on vain työpäivieni aikana.

Trimmaaminen

Rakastan villakoiria ja olen innokas trimmaaja. Minusta on hauska onnistua luomaan tasapainoisen näköinen ja kilpailumääräyksiin sopiva koira, joka kuitenkin näyttää vielä koiralta eikä hupsulta tupsulta. Nykyisin trimmaan enemmän muita kuin omia koiriani, sillä enää vain Selinan turkkia pidetään kilpailukunnossa.

Poikien karvan olen aina vain pitänyt mukavan mittaisena ja nyt Selmakin on päässyt eläkkeelle näyttelyuralta ja saa nauttia helposta ”kampauksesta”. Harjattavaa ja kammattavaa silti riittää, kun pitää pitää takuttomina viisi villakoiraa, mutta se on osa koiraharrastusta ja mukavaa yhdessäoloa eläinten kanssa.

Published in Okategoriserade